<

Kärsin araknofobiasta.

Kun asuimme Bonnissa 1991-1992, talomme seinälle kellariportaiden viereen ilmestyi iso paksu hämähäkki. Kun näin sen, jähmetyin. Näky oli kauhistuttava ja muistan sen selkeästi. Hämähäkki oli siinä ainakin viikon. Joskus se katosi ja sitten se taas ilmestyi seinälle.
Kun palasimme Suomeen aloin tottua mökimme pienempiin hämähäkkeihin. Minulle jopa hankittiin luontokaupan musta t-paita, jossa oli erittäin todellisen näköisiä kuvia hämähäkeistä. Keskellä komeili iso tarantella. Paita auttoi. Ainakin luulin niin.
Täällä Erlangenissa huoneessa, jossa asun, on nurkissa monia pieniä hämähäkkejä. Ne eivät häiritse minua. Kerran, kun tulimme Jarnon kanssa kotiin jostain, seinällämme komeili iso paksu hämähäkki. Kuin 14 vuotta sitten, minussa nousi lamaannuttava kauhu ja pyysin Jarnoa poistamaan hämppiksen. Hämähäkki kuitenkin tippui sängymme ja seinän väliseen rakoon. Sieltä se kiipesi hetkeä myöhemmin ylös ja käveli sänkyni reunaa pitkin. Nyt Jarnon oli pakko toimia, sillä huusin kuin hullu. Jarno otti hämähäkin kiinni ja vei sen ulos.
Myöhemmin, kun Jarno oli lähtenyt Suomeen näin samanlaisen hämähäkin tiskialtaassa. Hukutin sen :( en voinut koskea siihen paperillakaan ja kantaa ulos.
Toissapäivänä la kun tulin kotiin pelkäsin pahinta. Huone oli ollut koko päivän pimeänä, sillä olin matkustanut päiväksi Nürnbergiin. Kun avasin huoneen oven, huomasin sen. Samanlainen paksu hämähäkki köllötteli sänkyni viereisellä seinällä. Seisoin oven suussa pitkään ja yritin miettiä, mitä tekisin. En pysty mennä lähelle niin isoja hämähäkkejä. Pelkoni pitää minut niistä kaukana kuin magneettinen voima kahden samanlaisen navan välillä. Kävelin kuitenkin pari askelta sänkyä kohti ja suureksi järkytyksekseni huomasin toisen sohvan luona.
Se oli liikaa ja pusrkahdin kyyneliin. Tunisn itseni niin voimattomattomaksi ja tiesin että ellen saisi hämähäkkejä pois en pystyisi nukkumaan omassa huoneessani.
En tiedä miksi, mutta soitin Jarnolle. Samalla naapuri, joka kuuli minut, tuli katsomaan, mitä oli tapahtunut. Lopetin puhelun Jarnon kanssa ja nyyhkyttäen ja samalla nolona itkustani pyysin hänen apuaan.
Hän otti tomerasti yhden tennareistani ja pyysi palan talouspaperia. Tennarilla hän litisti molemmat hämppiksen ja otti heidän raadot paperilla kiinni. Sitten hän veti paperin alas vessasta ja toivotti minulle hyvää yötä.
Järkytys ja pikkasen nolo reagointi siihen vaativat kallista ulkomaan puhelua Jarnolle ja aloin rauhoittua.
Katsoin sängyssä vielä yhden Star Trek -jakson ja nukahdin valot päällä.
Su tajusin, miksi huoneessani on alkanut ilmestymään hämähäkkejä ja mm. hyttysiä. Huoneen ikkunan edessä oli ennen hyönteisverkko, jonka myrsky vei pari viikkoa sitten. Nyt kun verkko on ollut poissa ja minulla on ollut ikkuna koko ajan auki, hyönteiset ja hämähäkit ovat päässeet sisään. Soitin vuokraisännälle ja pyysin häntä asentamaan uuden hyönteisverkon. Kerroin myös hämähäkkipelostani ja hän neuvoi minua imuroimaan seuraavan kerran epätoivotut vieraat. Ryhdyin heti imuroimaan kaikkia nurkkia myös pienistä otuksista.
Imurissa on onneksi erittäin pitkä imuriputki ja luulisin uskaltavani seuraavalla kerralla imuroida hämähäkit sillä. Toivottovasti seuraavaa kertaa ei tule.

Lauantai Nürnbergissä meni mukavasti. Suunnitelma oli mennä katsomaan Sophie Scholl -elokuvaa Nürnbergin elokuvafestivaalilla. Olin ostanut leffalipun etukäteen, jolla pääsin 3 tuntia ennen elokuvan alkua ilmaiseksi matkustamaan junalla Nürnbergiin.
Elokuva kertoo Weiße Rose -nimisestä natsi-Saksan vastustusryhmästä ja sen jäseneestä Sophie Schollista. Sophie ja hänen isoveljensä jäivät kiinni, kun he salaa jakoivat lentolehtiä sodan ja natsien järjettömyydestä yliopistolla Münchenissä. Kuulusteluissa merkittävää oli Sophien rohkeus suojella ensin veljeänsä ja sitten muita vastarintaryhmän jäseniä. DDR:stä on löydetty hiljattain Gestapon vanhoja kuulustelupöytäkirjoja, joista käy ilmi, että Sophie pysyi uskollisena ryhmälle, veljelleen ja idealogialleen. Hänen rohkeus ja moralisuus tekivät elokuvassa suurimman vaikutuksen.
Elokuva oli tosi hyvä. Paikka, jossa elokuva näytettiin oli tarkasti harkittu. Kerroinhan Parteigeländestä, jossa kävimme Jarnon kanssa heinäkuussa. Elokuva näytettiin siellä ison Zeppelintribünen (zeppelinnäyttämön/porrastettu näyttämö) sisällä salissa, jonka kattoa koristi suuri sinikultainen mosaiikkiteos. Sali, niin kuin kaikki muukin Parteigeländellä, oli Albert Speerin suunnittelema. Tämä kylmä, jylhä ja pikkasen kostea natsi-sali alleviivasi elokuvan yleisen tunnelman. Der Untergang oli kuulema näytetty samassa salissa.

Se minun viikonlopustani, nyt alkoi viimeinen viikko ja lauantaina lennän jo takaisin Suomeen.

Terkkuja!